Että osaa olla poikki päivän jälkeen. Aivot vetää vielä menemään kierroksilla siellä jossain ja itse koittaa veltosti ottaa ohjat käsiinsä eli työasiat pois mielestä. Mistähän ihmeestä se oikein on tullut. Tai kyllä vanhemmat on työintoisia, mutta itse pidän itseäni laiskana kaikessa muussa mielessä, paitsi mitä tekee työelämän eteen. Ihan hullua. Parempi olisi, kun osaisi nauttia elämästä ja pitää huushollin siistinä ja.... No ei sentään. Työnarkomaniaani en ajatellut muuttaa - minähän nautin siitä.

Ajatukset poukkoilee kuin pingispallo sinne tänne. Ei taida tulla kovin järkevää postausta.

Ehkä miljoona kertaa olen ihmetellyt niitä, jotka pystyvät pitämään kaikki asiat järjestyksessä töitten jälkeisellä ajalla. Minusta tuntuu, että en enää ehdi edes televisiota katsoa. Tai se aika varmaan menee tietokoneella, mutta silti illassa on ihan liian vähän tunteja. Jos vaikka teet ruuan ja käyt saunassa, niin ei illalla ehdi mitään muuta. Miten muka ehtisi?

No joo. Ehkä minä pidän liian hyvästä ruuasta. Koko sakki pitää. Mieskin on joskus sanonut, että me syödään liian hyvää ruokaa. Ei niinkään kallista (paitsi kausiluontoisesti), mutta kun on mukava että se maistuu. Ei paljon suolaa tai rasvaa hyvään ruokaan tarvitse. Ei meillä niitä paljon käytetä. Olen laskeskellut, että vyötärö ja kaksoisleuka pysyy kunnossa ihan vaan sillä tavallisen ruuan syömisellä. Eihän meillä syödä edes pullaa. Kuka sitä ehtisi tekemään ja ei ole sorruttu pullahyllyille. Kaikille meille sopii se, että syödään sitä liian hyvää ruokaa.