Ostin jääkaappiin pussillisen porkkanoita ja päätin puputtaa niitä menemään ainakin yhden joka päivä. Se päätös on paljon helpompi pitää kuin pöydän siivoaminen. Siinä asiassa täytyisi varmaan ruoskan viuhua selän takana, että tulisi joka päivä tehtyä. Eilen illallakin. Katsoin, että jaahas, pitäisi laittaa astiat pois, mutta onpas vielä tiskikone tyhjäämättä. Njääh. Kuka jaksaa enää alkaa tiskikonetta tyhjäämään...

Siinäkö on elämän tarinani? Liian laiska tekemään sitä ja tätä ja tuota. Liikuntakin jäi illalla varttiin, mutta oli sille kyllä hyvä peruste. Olin töissä liikkeessä koko ajan ja hyötyliikuntahan on paljon parempaa kuin mikään väkisin väännetty vai mitä. ;)

Mutta tuo laiskuus. Jos on perus laiska ihminen, niin tavallaan se laiskuus yltää kaikkeen mitä teet. Joissakin asioissa se voi olla aivan loistojuttu. Kuten nyt esimerkiksi töissä. Laiska ihminen ei sekaannu kaikkeen, mutta tekee sen mitä tekee tosi hyvin. Ai minkä takia. No kun se kannattaa tehdä niin, että pääsee vähimmällä työllä ja vähin työ tarkoittaa, että täytyy keksiä hyvä juju miten hommat hoituu. Tietysti siinä laiskuus pitää valjastaa oikein, oikean päämäärän eteen. Liika oikominen ja hutilointi ei toimi.

Ensin harrastin liikuntaa melkein tunnin ja sitten menin suihkuun. Siellä katsoin suihkunurkkausta ja mietin, että "hmm. tuo pitäisi pestä". Jossain ihme aivot narikkaan olotilassa kävelin siivouskomerolle, avasin pari kuukautta sitten ostetun iskemättömän siivoussieni paketin, etsin käsiini pesuaineen ja menin ja jynssäsin suihkunurkkauksen saumat puhtaaksi ehkä jopa melkein kolmen neliön alueelta. Huh, huh.

Mutta sepä ei loppunut vielä siihen. Muistin, että siivouskaapin takanurkassa oli jotain ihmeen shower power ainetta, jota kuulemma voisi suihkutella estämään ties minkä saostumista ja kasvamista. Suihkuttelin sitten varmaan puoli pullollista pitkin seiniä.

Se en ollu minä. Se oli joku muu.

Itse asiassa meidän pesuhuone on aika uusi ja ne saumat ei paljon jynssäystä tarvinneetkaan. Tuli ihan hohtavan puhdasta. Tai ainakin melkein, mistä sitä tietää, kun saumat on märät. Mulle tuli siinä suihkussa seisoessa mieleen joku Remontti Reiskan lausahdus ties kuinka monen vuoden takaa, että ihmiset luulee, että niiden suihkutilat pitää remontoida, kun oikeasti ne on vaan lian peitossa. Kummallisia asioita aivosolut sitoo sisäänsä, mutta nyt kaikki mahdollinen tieto ja olotila laukaisi siis suihkunpesemisvimman. :D Ehkä on parempi nauraa kuin itkeä.

edit: täytyy jostain keksiä omanlainen blogipohja, mutta menköön tällä Herkun luomuksella hetken eteenpäin.

Että osaa olla poikki päivän jälkeen. Aivot vetää vielä menemään kierroksilla siellä jossain ja itse koittaa veltosti ottaa ohjat käsiinsä eli työasiat pois mielestä. Mistähän ihmeestä se oikein on tullut. Tai kyllä vanhemmat on työintoisia, mutta itse pidän itseäni laiskana kaikessa muussa mielessä, paitsi mitä tekee työelämän eteen. Ihan hullua. Parempi olisi, kun osaisi nauttia elämästä ja pitää huushollin siistinä ja.... No ei sentään. Työnarkomaniaani en ajatellut muuttaa - minähän nautin siitä.

Ajatukset poukkoilee kuin pingispallo sinne tänne. Ei taida tulla kovin järkevää postausta.

Ehkä miljoona kertaa olen ihmetellyt niitä, jotka pystyvät pitämään kaikki asiat järjestyksessä töitten jälkeisellä ajalla. Minusta tuntuu, että en enää ehdi edes televisiota katsoa. Tai se aika varmaan menee tietokoneella, mutta silti illassa on ihan liian vähän tunteja. Jos vaikka teet ruuan ja käyt saunassa, niin ei illalla ehdi mitään muuta. Miten muka ehtisi?

No joo. Ehkä minä pidän liian hyvästä ruuasta. Koko sakki pitää. Mieskin on joskus sanonut, että me syödään liian hyvää ruokaa. Ei niinkään kallista (paitsi kausiluontoisesti), mutta kun on mukava että se maistuu. Ei paljon suolaa tai rasvaa hyvään ruokaan tarvitse. Ei meillä niitä paljon käytetä. Olen laskeskellut, että vyötärö ja kaksoisleuka pysyy kunnossa ihan vaan sillä tavallisen ruuan syömisellä. Eihän meillä syödä edes pullaa. Kuka sitä ehtisi tekemään ja ei ole sorruttu pullahyllyille. Kaikille meille sopii se, että syödään sitä liian hyvää ruokaa.

Tulin siihen tulokseen, että jos haluaa muuttaa itseään ja elämäänsä, niin se on aloitettava keittiön pöydästä. Siihen on monta syytä. Keittiön pöydän näkee "koko ajan", sen vieressä tekee päätökset syömisistään ja valmistaa ruokia sekä siinä nyt yleensäkin tulee tehtyä monenlaista. Todennäköisesti siis se, miltä keittiön pöytä näyttää, vaikuttaa todella moniin ratkaisuihin.

Pyyhin äsken pöydän - tältä puolelta. Toinen puoli näyttää ruokalistalta. Siinä on vanukasta, jugurttia, murusia ja jotain muuta sekä kaakaomukin rengas. Tällä puolella on siisti puupinta. Ihan kiva pöytä. Pidin tästä älyttömän paljon uutena. Samoin pidin näistä tuoleista. Pari ikävää vikaa tässä pöydässä on. Älä ikinä osta pöytää, jossa on tyhmiä uria, joihin jokainen murunen ja tahmainen sotku tarttuu. No, jälkiviisaus on sitä suurinta sellaista.

Aika kivaltahan tämä puoli näyttää. Päätin juuri, että tyhjennän ja pyyhin pöydän viikon ajan joka päivä. Ei siis lojuvaa postia, yhtään likaista astiaa ja tahraa. Arggh. Se tarkottaa pahasti myös tiskikoneen ajallaan täyttöä ja käyttöä. Täytyy seurata, minkä verran ongelma siirtyy muualle...

Juu, jatketaanpa juttua. Tämän blogin nimihän viittaa erääseen epäsiistiin/siistiin ohjelmaan, joka taas kertoo mikä juttu on se suurin muutos, jota olen ajatellut saada aikaan. Tuo ohjelma on muuten yksi erityisen hyvä huonon omantunnon aiheuttaja minulla, koska vaikka siinä näkee vielä kamalampia (toisinaan, toisinaan ei?) siivousluusereita kuin itse on, niin aina alkaa katselemaan ympärilleen. Tuolla näkyy villakoira. Tuolla näkyisi villakoiria, jos näkisin nurkan kaiken rojun takaa. *punastuu taas katsellessaan ympärilleen*

Luulisi, että aikuinen ihminen osaa siivota, mutta ei se niin yksinkertaista ole. Itse asiassa Sillä siisti ohjelman kotimainen versio antoi esimerkiksi sellaisen vinkin, että sokeripala on aika kätevä puhdistusväline. Jos en olisi saanut sitä vinkkiä, niin hellan päällystä olisi vieläkin sen näköinen, että luulin ihan oikeasti maalin lähteneen. Niinpä niin. Sokeripalalla vähän hinkaten sieltä tulikin kaunis valkoinen pinta esiin. Ja olin muuten aikaisemmin kokeillut siihen yhdet sun toiset ökömentit.

Tosiasia siis on, että uuno siivoaja ei selviä sillä, että menee kauppaan ja koittaa ostaa sieltä tarpeelliset välineet. Ei ne toimi. Ne on rosvousta, jolla huijataan käyttämään rahaa moneen sellaiseen, mistä ei olekaan mitään hyötyä. Olisikohan sittenkin pitänyt ottaa jotain opikseen silloin, kun vielä asui kotona... Mutta minkäs teet, jos tietotaito on hukassa. No, täytyy katsoa Sillä siisti ohjelmaa ja ottaa toisinaan jotain opiksi.

Huh, tullepa tästä paasausta. Olen joka tapauksessa tyytyväinen siihen, mitä tänään on tullut tehtyä. Vein pullot pullonpalautukseen pikkukauppaan, joka oli sunnuntainakin auki. Siivosinkin vähän. Eilen olisi ollut jonkinlainen siivousinspiraatio -melkein- päällä, mutta "kun oli pakko lähteä asioille". Seli seli. :D

edit: Ja siis eihän se osaamisesta ole kiinni, jos joku (minä) ei ymmärrä siivota. Ei se välineistä tietenkään ole kiinni, mutta aihettahan voi kaarrella monesta suunnasta. Siinä yksi.